Senior Village Valolinna -hankkeen perustaja Juha Kukkosen mietteitä ikäihmisille tarjolla olevista palveluista

Heinolaan, Valolinnan alueelle, luodaan uudenlaista ja turvallista senioriasumisen keskusta. Paikka tarjoaa palveluja ja asumisratkaisuja ikäihmisille, omassa kyläyhteisössä. Asukkaille ei aseteta vaatimuksia, kaikki ovat tervetulleita.

Näinä aikoina keskustellaan kiivaasti kasvavasta vanhusten määrästä ja siitä miten heitä hoidetaan. Keskustelu on poikkeuksetta negatiivista, puhutaan jopa vanhusongelmasta. Tämä kertoo yhteiskuntamme kovista arvoista. Kun yksilö poistuu työmarkkinoilta hän menettää yhteiskuntakelpoisuuden ja hänestä tulee järjestelmän painolasti.

Samanaikaisesti vanhusten keski-ikä nousee. Joukossamme on paljon hyväkuntoisia 70-85 vuotiaita vanhuksia, ja on muodostunut kokonaan uusi sukupolvi, yli 90 vuotiaat. Erilaisia asumismuotoja tarvitaan lisää, jotta voidaan palvella kutakin yksilöä ja ikäryhmää heidän tarpeisiinsa vastaten.

Suomessa on nyt valtaa pitämässä sukupolvi, joka on kasvatettu ja koulutettu ajatukseen siitä, että yhteiskunta hoitaa meidät kohdusta hautaan. Oma lähipiiri voi olla elämässämme mukana jos haluaa, mutta ensisijainen vastuu yksilöistä on yhteiskunnan luomilla järjestelmillä. Kenenkään ei ole pakko huolehtia sukulaisista tai ystävistä.

Tämä on luonnotonta ja epäempaattista elämää. Nämä rakennelmat ovat tulleet tiensä päähän, niihin ei yksinkertaisesti ole varaa tulevaisuudessa. Tämä kehitys on johtanut Suomessa ihmisten henkisiin kärsimyksiin ja yksinäisyyden aiheuttamiin ongelmiin. Laitoksen hoitajasta tai kotiavustajasta tulee monelle tärkein ihmiskontakti. Yksinäisyys aiheuttaa masentumista ja syrjäytymistä monille vanhuksille.

Kysymys on loppujen lopuksi arvovalinnoista. Meidän tulisi miettiä inhimillisiä arvoja, huolehtia lähimmäisten ja perheenjäsenten hyvinvoinnista. Tämä edellyttää että teemme epäitsekkäitä valintoja elämässämme.

Vanhusten eri hoitomallit ovat rajattuja ja eri tarpeisiin sopivia asumispaikkoja on vähän tarjolla. Tähän vaikuttaa erilaisten hoitoyksiköiden lupamääräykset. Suomessa uusien hoitokäytäntöjen kokeileminen on vaikeaa, koska esteenä on uusien palvelumuotojen varautunut vastaanotto kunnissa sekä lainsäädännölliset esteet. Esimerkiksi mallit, joissa sukulaiset ovat osittain mukana omaisen hoidossa tämän asuessa kunnan tai yksityisen ylläpitämässä hoitokodissa eivät ole Suomessa saaneet kannatusta. Suomessa tämä on herättänyt ennakkoluuloja ja vastakysymyksiä kuten: ”Onko hoitajien määrä on riittämätön, kun sukulaisten täytyy osallistua hoitotyöhön?? Kyseinen malli voi olla myös haastava asumisyksikön näkökulmasta, sillä tehtäviä joudutaan jakamaan ulkopuolisten kanssa.

Mutta tulevaisuudessa tarvitsemme uusia inhimillisiä toimintatapoja ikääntyvien asumistarpeisiin. Erilaiset yhteisölliset asumismuodot ja omaishoitajajärjestelyt tulevat lisääntymään lähivuosina.

Palaamme ajassa taaksepäin, niin kuin ennen oli tapana hoitaa vanhuksia. Muistamme ajan jolloin kaikki hyväosaiset perheet hoitivat omat vanhuksensa omassa perhepiirissä. Varattomien perheiden vanhukset joutuivat useimmin vanhainkotiin.

Haluamme Valolinnassa muistuttaa niin omaisia kuin ikääntyviä siitä, että jokainen päivä elämässämme on yhtä arvokas. Värikkään ja valoisan nuoruuden ei tarvitse kääntyä pimeään vanhuuteen. Päin vastoin, virkeät seniorit ovat nykypäivän huolettomia ja onnellisia teinejä – lisätyllä elämänviisaudella.

juha

Leave a Reply